Rukaveden Erän historiikki 2021

Seuramme nykyisellä toiminta-alueella vallinneiden epätyydyttävien riistanhoito- ja metsästysolojen vuoksi heräsi vuoden 1951 metsästyskauden aikana eräiden metsästäjien keskuudessa ajatus metsästysseuran perustamisesta tälle seudulle.

Seuran toiminnan päätarkoituksena ajateltiin olevan toimenpiteet alueen riistakannan parantamiseksi. Riistakanta oli täällä, kuten koko maassa, vuoden 1938 jälkeen jatkuvasti heikentynyt huolimatta siitä, että seuran toiminta-alueella oli jatkuvasti ollut riistan kehittymiselle erittäin suotuisia alueita.

Keinoina riistakannan parantamiseksi pidettiin rauhoitusalueiden järjestämistä, vahinkoeläinten ennen kaikkea kettujen hävittämistä, valistus- ja opastustoimintaa, salametsästyksen valvontaa ja seuran alueilla säännösteltyä riistan pyyntiä.

Niinpä sitten 02.12.1951 koneteknikko Bruno Kunttu kutsui metsäteknikko

Terho Koivusaaren ja Fritz Johannes Heikan viimeksi mainitun kotiin neuvottelemaan ja päättämään metsästysseuran perustamisesta paikkakunnalle. Allekirjoitettiin sopimuskirja, jolla perustettiin Läntisen Koitereen – Eteläisen Pielisen Erämiehet niminen metsästysseura.

Sopimuskirja

Me allekirjoittaneet olemme tänään perustaneet yhdistyksen nimellä Läntisen Koitereen – Eteläisen Pielisen Erämiehet, kotipaikkana Enon Uimaharju. Tarkoituksena on harjoittaa urheilumetsästystä ja riistanhoitoa. Yhdistys tulee liittymään jäseneksi Suomen Yleinen Metsästäjäliitto – Finlandes Allmänna Jägerförbund ry:n ja tulee noudattamaan sen voimassa olevia sääntöjä.

Uimaharjussa, joulukuun 2 päivänä 1951

Br. Kunttu                    F.J. Heikka                   T. Koivusaari

Koneteknikko               Tiemestari                     Metsäteknikko

Uimaharju                    Uimaharju                    Uimaharju

Perustava kokous kutsuttiin koolle 8.12 samana vuonna kauppias Antero Airaksisen kotiin. Bruno Kuntun toimiessa kokoonkutsujana. Enon ja Ilomantsin pitäjiä käsittävän urheilumetsästystä ja riistanhoitoa harrastavan yhdistyksen perustamiseksi.

Perustavaan kokoukseen saapuivat maanviljelijä E.J. Hallberg, kauppias A.Airaksinen, koneteknikko B.Kunttu, metsäteknikko T.Koivusaari, metsäteknikko A.Penttinen, maanviljelijä Erkki Lappalainen ja Tiemestari F.J. Heikka.

Kokouksessa todettiin yhdistyksen perustaminen yksimielisesti tarpeelliseksi ja innostus asiaan oli kova. Hyväksyttiin yhdistykselle säännöt ja valittiin ensimmäinen johtokunta, johon valituksi tulivat seuraavat henkilöt:

Puheenjohtaja               Einari Johannes Hallberg                   Haapalahdesta

Varapuheenjohtaja       Bruno Kunttu                                  Uimaharjusta

Sihteeri                         Fritz Johannes Heikka                     Uimaharjusta

Rahastonhoitaja            Aulis Penttinen                               Uimaharjusta

Jäsen                             Antero Airaksinen                           Uimaharjusta

”                                 Antti Penttinen                                Kivilahdesta

”                                 Erkki Lappalainen                           Ahveniselta

”                                 Olli Hartomaa                                 Enosta

”                                 Kaino Hassinen                               Tyrjästä

Johtokunta sai tehtäväkseen laatia metsästyssäännöt ja yhdistyksen rekisteröinnin mahdollisimman pian, että säännöllinen toiminta pääsisi alkamaan. Suomen Metsästäjäliitto hyväksyikin yhdistyksen jäseneksi 20.04.1952 ja yhdistyksen säännöt hyväksyttiin ja merkittiin yhdistysrekisteriin 15.08.1952 Läntisen Koitereen – Eteläisen Pielisen Erämiehet ry:n nimellä.

Seuramme suurena haaveena ja tavoitteena oli oman majan hankkiminen. Tätä haaveen kehittelyä kesti useita vuosia, kunnes 1960 vuosikokouksessa tehtiin päätös majan rakentamisesta.

Seuraavaksi alkoikin kova majan paikan hakeminen, katseltiin useita eri vaihtoehtoja, kunnes päädyttiin paikkaan jossa nyt olemme juhlimassa 60-vuotista taivalta. Tämän kauniin harjun Sulkulammen rannalta vuokrasivat majaa varten Mirja ja Erkki Lappalainen.

Sittenpä alkoi majaksi sopivan rakennuksen hankinta. Tässä oli onni myötä, kun silloinen TVH poisti Uimaharjun tukikohdasta asuinparakin, joka todettiin käyttöön sopivaksi pienillä muutoksilla sisätiloissa. Toimitetussa huutokaupassa rakennus saatiin seuralle kohtuullisella hinnalla. Huolimatta heinätöistä ja muista kiireistä, saatiin rakennus purettua ja siirrettyä Sulkulammen rannalle.

Majan pystytysurakka annettiin Armas ja Urho Paasikiven tehtäväksi laaditun piirustuksen ja työselvityksen mukaan. Työt etenivät hyvää vauhtia ja syksyn 1960 hirvipeijaiset pidettiin jo omalla erämajalla. Erämajan vihkijäiset, hirvipeijaiset ja

10-vuotisjuhlat pidettiin syksyllä 1962, joka näin yhdistettynä muodostui juhlavaksi tilaisuudeksi. Näin alkoi seuramme toiminnassa uusi erämajallinen aikakausi.

Vuosikokouksessa 1960, missä päätettiin erämajan rakentamisesta päätettiin myös seuran nimen muutoksesta Rukaveden Erä ry:ksi. Lopullinen päätös seuran uuden nimen käyttöönotosta tehtiin saman vuoden kesäkokouksessa, kun seuralle oli valmistunut uudet säännöt.

Ehdolla seuran uudeksi nimeksi olivat:

1 Rukaveden Erä ry

2 Eteläisen Pielisen Erämiehet ry

3 Enonkylän Erämiehet ry

Saunan rakentaminen oli vuorossa, kun erämajan rakentamisesta aiheutunut velka oli saatu hoidetuksi 600 mk:aan. Puutavara saunaa varten hankittiin lahjoituksina jäseniltä ja rakentaminen tehtiin talkootyönä. Sauna valmistui lokakuun lopulla 1964. Kun vielä varastossa olevat rakennustarvikkeet käytettiin talousrakennuksen tekoon, niin tavoitteemme tällä erää saatiin päätökseen.

Tämän rakennusvaiheen jälkeen aloitettiin 1966 ampumaratojen rakentaminen erämajan ympäristöön ampumaurheiluharrastuksen virittämiseksi.

80-luvulla alkoi tulla valituksia Erämajan ympäristön ampumaradoista meluhaittojen takia. Ja niinpä jouduttiin miettimään ampumarata uusiksi. Monien vaiheiden jälkeen päädyttiin siihen, että rakennetaan uusi ampumarata majalta katsoen Sulkuvaaran taakse. Alkoi radan lupaprosessi, joka sitten kesti noin kymmenen vuotta.

Kun lopultakin saatiin lupa ampumaradalle, alkoi mittava rakennusprojekti, jota tehtiin pääsääntöisesti talkootyönä. Ensimmäiseksi oli tien teko ampumarata alueelle ja sen jälkeen päästiin muotoilemaan itse ampumarataa. Maansiirtotyöt olivat melkoiset. Monien talkoovuosien jälkeen meillä oli uusi ampumarata, jossa oli haulikko-, luodikko- ja hirvirata. Ampumaradan viimeistely töitä tehtiin vielä kaksi tuhatta luvulla. Vuonna 2011 asennettiin haulikkoradalle uudet automaattiset kiekonheittimet.

Ampumaradan valmistuttua Päästiin harrastamaan jälleen ampumaurheilua ja voitiin  järjestää suurriistan ampumakokeita. Näitä kokeita järjestetään vuosittain noin kymmenkunta.

Hirvenmetsästys alkoi heti ensimmäisenä toimintavuotena, jolloin seuralle saatiin peräti yhden uroshirven kaatolupa kolmesta anotusta. Mikä hirvikantaan nähden oli liian vähäinen ja sekös herätti jäsenten keskuudessa yleistä paheksuntaa.

Ensimmäinen yhteinen hirvijahti järjestettiin 19.10.1952 ja siihen osallistui 16 seuran jäsentä, joista 7 toimi ampujina ja muut ajomiehinä. Ensimmäisen onnistuneen kaadon suoritti Onni Kiiskinen. Hirvi oli kolmivuotinen uros, jonka elopainoksi arvioitiin noin 225 kg. Alkuvuosina aina vuoteen 1968 kaatolupien määrä vaihteli 2-4 kaatoluvan välillä, kaatoprosentin ollessa 100 %.

Vuosina 1969 ja 1970 hirvet oli rauhoitettu hirvikannan romahtamisen vuoksi. Vuoden 1971 jälkeen on hirvenmetsästys jatkunut jokavuotisena harrastuksena. Vuodesta 1972 lähtien hirvenkaatoluvissa ovat olleet hirvenvasat mukana, minkä jälkeen hirvenkaatoprosentit laskivat hieman.

Hirvenmetsästystä yhteisluvalla muiden seurueiden kanssa on kokeiltu vuosina 1974 ja 1981. Nykyisin hirveä metsästetään yhteisluvalla, joka käsittää Enon pohjoispuolisen alueen valtion maat mukaan lukien.

Hirvieläinten kaatolupien määrän ollessa pieni, hirvenruhot nyljettiin ja paloiteltiin

kannon päällä metsässä kaatopaikalla, lihat laitettiin havujen päälle. Lihakasojen jako metsästäjille tehtiin myös siellä metsässä.

Metsästä siirryttiin hirvenruhojen käsittelyssä saunan viereen, saunan päätyyn rakennettiin hirvenruhoa varten nostopukki, jossa hirvenruho käsiteltiin. Paloittelu tehtiin pöllin päällä ja paloitellut lihat laitettiin edelleen havujen päälle, josta ne jaettiin metsästäjille.

Kun vuonna 1982 liittyi seuraamme Pertti Nissinen, koska silloin kaksi johtohenkilöämme Lappalaisen Erkki ja F.J.Heikka meni keskustelemaan kait rouviensa esityksestä hirvenlihan käsittelytavoista kun on ollut joskus puolukan lehtiä ym. muita metsän vihanneksia lihakassissa.

Kyllähän se lihankäsittely oli silloin alkeellista, kun ei ollut silloin kuin laudasta ja lankuista tehty pukki saunan edessä hyvin huonoissa ilmoissa ja räntäsateessa.

Hirvieläinten kaatolupien määrän kasvaessa tuli tarpeelliseksi rakentaa hirvenruhon käsittelyä varten nylkyvaja. Varsinaiseen rakentamiseen päästiin 1987. Rakennustarvikkeet saatiin pääosin lahjoituksina ja rakentaminen tehtiin talkootyönä.

Rakentamiseen käytettiin 750 talkootyötuntia ja niin oli kuluvan vuoden hirvijahdissa

uusi ja uljas nylkyvaja käytössä.

Myöhemmin rakennettiin nylkyvajaan kylmiö lihojen säilytystä varten ja monien konehankintojen jälkeen saatiin toimiva nylkyvaja.

Hirvipeijaiset on seuramme toiminnassa ollut syksyisin sangen suosittu tapahtuma. Peijaisia on vietetty maukkaan hirvisopan ja rattoisan jutustelun merkeissä hyvin usein liki sadan vieraan voimin. Kahtena viime vuonna on tehty hirvipeijaisiin hirvipaisti seuramme Ari Mielosen ja Jouko Kähkösen toimesta. Hirvipaisti onkin maistunut peijaisvieraille hyvin monisanaisin kiitettävin kehuin.

Seuramme harjoittaa myös kenneltoimintaa järjestämällä haukkukokeita ja osallistumalla koiranäyttelyihin yhdessä paikallisten seurojen kanssa. Metsästyskokeissa edustajamme on pärjänneet hyvin, mistä todisteena mainittakoon Erkki Justanderin omistama Kajo-Hille Kaksikertaisena haukkukuninkaana. Aikanaan hallitsi myös Antti Ikosen suomenajokoira Kiri ajokoirakokeita ja näyttelykehiä.

Joensuun näyttelyssä 1958 sai Leo Behmin suomenajokoira uros Kaji-Tari voittajaluokan 1. palkinnon ja se valittiin näyttelyn kauneimman koiran kilpailussa kolmen parhaan joukkoon. Merkittävä oli myös Simo Hämäläisen beaglenarttu Lilyn voittoisa saavutus erämajalla järjestetyissä Idän lohkon valinnoissa 1970.

Seuraavaksi muutaman vuoden tauon jälkeen. Heiskasen Petrin omistama jämtlanninpystykorvanarttu Minja sijoittui toiseksi SM- kisoissa Oulaisissa vuonna 2009.

Lisäksi saattaa olla muitakin menestyneitä koiria, nämä tiedot on kerätty seuramme vuosittaisista toimintakertomuksista.

Seuramme jäsenmäärä oli heti aluksi 30 jäsentä ja on siitä vaihdellut 70 ja 85 jäsenen välillä, jäsenmäärän ollessa nyt 85 jäsentä. Seurassamme on jäseniä kaikista kansankerroksista, työmiehistä neuvoksiin saakka ja kaikista ikäluokista 20 ikävuodesta lähtien.

Seuramme toimihenkilöitä vuosien varrelta (lista päivitetty 2022)

Puheenjohtajat: Einari Johannes Hallberg, Antti Penttinen, Erkki Lappalainen ja                             Hannu Lappalainen, Markku Heiskanen.

Puheenjohtajuus oli säilynyt Lappalaisilla vuodesta 1956 vuoteen 2021 saakka, eli peräti 65 vuotta.

Varapuheenjohtajat: Bruno Kunttu, Terho Koivusaari, Antti Penttinen, Onni Kiiskinen, Martti Hirvonen, Pekka Juvonen ja Jouko Kähkönen

Sihteerit: Fritz Johannes Heikka, Jouko Kähkönen, Kalervo Hirvonen,

Ville Toivanen, Olli Pihlapuro ja Juha Hirvonen

Rahastonhoitajat: Aulis Penttinen, Leo Behm, Olavi Kontro, Aulis Keronen,

Erkki Eronen, Kalervo Hirvonen, Pekka Pihlapuro,

Jouko Lempinen ja Toni Ruokanen, Hannu Lappalainen

Jäsenistö on ollut ansiokkaasti mukana myös metsästysalan järjestöissä. Edesmennyt pitkäaikainen sihteerimme Fritz Johannes Heikka on kuulunut mm. P-K:n piirin hallituksiin, molempien järjestöjen valtuuskuntiin.

Jäsenemme ovat kuuluneet myös P-K:n kennelpiirin-, P-K:n Beagleyhdistyksen- ja Enon riistanhoitoyhdistyksen johtokuntiin.

Toimintakertomuksista käy ilmi, että seuramme toiminta on keskittynyt erämajan alueen ja uuden Sulkuvaaran takana olevan ampumaradan rakentamiseen ja kunnostamiseen. Merkittävä jäseniä kokoava tapahtuma on myös ollut jokavuotinen hirvenmetsästys ja hirvipeijaiset. Lisäksi toimintaa on täydentänyt pienriistan metsästys, vahinkoeläinten pyynti, riistanhoitotehtävät, ampumaurheilu ja kenneltoiminta. Eikä sovi unohtaa myöskään hirvenjuoksu-cupia, sählyn pelaamista ja järjestötoimintaa.

Kun uusi vuosikymmen alkaa, sillä tulee olemaan omat tuomisensa ja viemisensä  tarjottavanaan. Tarvitsemme tukevaa johdonmukaista otetta, yksimielisyyttä ja pyyteetöntä uhrautuvaisuutta vastaksemme tulevaisuuden meille tuomiin uusiin haasteisiin, että säilyttäisimme asemamme jatkossakin meidän kaikkien jäsenten yhteiseksi hyväksi.

Uuden vuosikymmenen alkaessa toivotamme seurallemme onnea ja menestystä tulevina vuosikymmeninä. Samalla haluamme lausua parhaimmat kiitokset kaikille niille, jotka ovat olleet toiminnassa mukana ja kehittäneet seuraamme.

Toimintavuodet 2012-2022: Rakennukset omilla mailla ja onhan sitä vähän metsästettykin

 Viimeisten pyöreiden vuosien juhlimisen jälkeen seuramme toiminta on jatkunut perinteiden viitoittamalla tiellä. Seuratoiminta elää ja hengittää aktiivisista yksilöllistä ja yhdessä tekemisestä. Työtunteja ei ole laskettu (paitsi toimintakorttia varten), sillä metsästysseuran toiminta ei ole pelkkää metsästystä. Metsästysseuran toimijat tarkkailevat riistakantoja, harjoittavat riistanhoitoa, edistävät ampumaurheilua ja kenneltoimintaa ja järjestävät tapahtumia alueella. Seura kunnostaa ja kehittää aktiivisesti niin Erämajaa kuin ampumarataakin.

Ampumaradan tontti Sulkuvaaran takana ostettiin seuralle omaksi. Hannu Parviainen myönsi seuralle lainaa kohtuullisella korolla, eikä seuran tarvinnut turvautua pankin kalliisiin palveluihin. Myös erämajan tontti saadaan maksettua velattomaksi vuonna 2022. Omien maiden myötä on päästy myös metsänhoitotöihin, eli raivuuseen ja taimien istutukseen. Tulevat metsästäjien sukupolvet pääsevät kaukaisessa tulevaisuudessa puunmyyntiin.

Toimintakertomukset viimeisen kymmenen vuoden aikana luovat kuvaa siitä, että toiminta on jatkunut vanhaan malliin. Kuitenkin tälle jaksolle osuvat koronaepidemia ja sota Ukrainassa. Näillä tekijöillä on ollut ja tulee varmasti olemaan vaikutuksia myös Rukaveden Erän toimintaan. Vuoden 2020 hirvipeijaat jouduimme jättämään väliin terveysturvallisuuden nimissä. Ampumatarvikkeiden ja polttoaineiden hinnat nousevat sodan seurauksena. Samoin nousevat metsästysmaiden vuokrat nostavat riistanlihan kilohintaa. Joskaan rehellisiä laskutoimituksia hirvipaistin tai teeren kilohinnasta ei yksikään seuramme jäsen liene uskaltanut tehdä.

Ampumataitoa on ylläpidetty seuran omien kilpailuiden ja Enon seurojen välisten kilpailuiden avulla. Seura järjestää edelleen aktiivisesti metsästyskoeammuntoja. Myös hirvenjuoksukisoja olemme talkoovoimin järjestäneet. Ampumarata tarjoaa jäsenistöllemme ja myös muille käyttäjille hienot mahdollisuudet harjoitella niin kivääri kuin haulikkoammuntaa.

Kenneltoiminta ja metsästyskoirien koulutus on ollut seurassamme aktiivista. Tämä on edesauttanut myös haukkukokeiden ja metsästyskoirakokeiden järjestämistä. Taitavat koirat ohjaajineen ovat menestyneet alueellisissa ja valtakunnallisissa kilpailuissa. Tuomaritoimintaan harjaantuneet jäsenemme ovat toimineet tuomareina ja toimitsijoina. Seura on järjestänyt koemaastoja ja oppaita aina tarpeen tullen. Myös suurriistan metsästyksen onnistumisen edellytys ovat koirien kasvatukseen omistautuneet jäsenemme. Seura oli aktiivisesti mukana järjestämässä koiranäyttelyitä Enossa.

Olli Pihlapuron aikoinaan perustamat seuran nettisivut uudistettiin Anssi Kekkosen toimesta vuonna 2021 ja niitä kehitetään edelleen.

Niin ja se riista! Onhan meillä metsästettykin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on jahdeissa kaadettu kymmenittäin hirviä, kolme karhua, villisikoja ja ilves. Hirvikanta ja hirvilupien määrät ovat vaihdelleet vuosittain. Pedot vievät varsinkin vasatuotosta oman osansa. Ahma on ottanut vahvan jalansijan alueella ja susia tavataan silloin tällöin. Myös majavakantaa on pidetty kurissa metsästyksen avulla metsätuhojen ehkäisemiseksi.

Kanalintukanta on osoittanut ilahduttavia elpymisen merkkejä kannan romahtamisen jälkeen. Jopa talvimetsästys oli sallittua vuosikymmenten tauon jälkeen. Lintukantaa, kuten muitakin riistakantoja on silti verotettu maltillisesti. Kanalintukantojen vaihteluun vaikuttanevat metsästystä enemmän elinympäristöjen muutokset ja petokanta. Pienpetosaaliit ovat laskussa, mutta pyynti on edelleenkin aktiivista.

Sukupolvenvaihdos on seurassamme ollut viimeaikoina käynnissä ja seuraamme on valittu paljon nuoria innokkaita jäseniä, joilla ei välttämättä ole aiemmin ollut juuria lähialueella. Silti parhaalta maistuvat edelleen Mielosen Arin ja Kähkösen Joukon hirvipaistit ja -sopat. Kokemustieto konkareilta nuoremmille siirtyy parhaiten yhdessä tekemällä ja yhteisten erätulien äärellä.

Leave a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *